Serbian kolmivärinen ajokoira

Historia ja alkuperä

Rotu erotettiin serbianajokoirasta omaksi rodukseen 1900-luvulla.

Ulkonäkö ja koko

Serbian kolmivärinen ajokoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 44–55 cm ja paino 20–25 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Väritys on kolmivärinen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on ystävällinen, rohkea ja metsässä sinnikäs.

Koulutus ja harrastukset

Serbian kolmivärinen ajokoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa. Turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Rotu on yleisesti kestävä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle serbian kolmivärinen ajokoira sopii?

Serbian kolmivärinen ajokoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt.