Schillerinajokoira

Historia ja alkuperä

Rotu on nimetty maanviljelijä Per Schillerin mukaan, joka esitteli rodun Tukholman ensimmäisessä koiranäyttelyssä vuonna 1886.

Ulkonäkö ja koko

Schillerinajokoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 49–61 cm ja paino 18–24 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Väritys on ruskea mustin satuloin. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Schillerinajokoira on ystävällinen, rauhallinen ja yhteistyöhaluinen. Metsässä se on sitkeä ajaja.

Koulutus ja harrastukset

Schillerinajokoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Schillerinajokoira on yleisesti terve.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle schillerinajokoira sopii?

Schillerinajokoira voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt.