Beagle-harrier

Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin Ranskassa 1800-luvulla risteyttämällä beagleja ja harriereita jäniksen ja ketun metsästykseen.

Ulkonäkö ja koko

Beagle-harrier on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 45–50 cm ja paino 19–21 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Väritys on kolmivärinen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Beagle-harrier on ystävällinen, sosiaalinen ja metsässä sitkeä. Se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Koulutus ja harrastukset

Beagle-harrier on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja hajutyöskentelyä. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Beagle-harrier on yleisesti terve rotu.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle beagle-harrier sopii?

Beagle-harrier voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.