Beagle

Historia ja alkuperä

Beagle kehitettiin Englannissa jänisten metsästykseen laumoissa, ja nykyinen rotutyyppi vakiintui 1800-luvulla. Hyvän nenänsä ansiosta beaglea käytetään esimerkiksi Yhdysvalloissa lentokenttien hajukoirana.

Ulkonäkö ja koko

Beagle on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 33–40 cm ja paino 9–12 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: kolmivärinen ja muut ajokoiravärit. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Beagle on ystävällinen, lapsirakas ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Se on kuitenkin itsenäinen ja seuraa mielellään hajuja, joten luoksetulo vaatii harjoittelua. Rotu voi ulvoa ja haukkua.

Koulutus ja harrastukset

Beagle on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet, jäljestys (MEJÄ), retkeily ja nosework.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Beagle tarvitsee runsaasti liikuntaa ja hajutyöskentelyä. Lyhyt turkki on helppohoitoinen. Ruoka kiinnostaa rotua erityisesti, joten painoa kannattaa seurata.

Terveys ja elinikä

Rotu on yleisesti terve. Beaglella tavataan ylipainoa, epilepsiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja välilevytautia.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Beagle seuraa hajua, eikä se aina kuule kutsua. Luoksetuloa harjoitellaan paljon.
• Ruoka on beaglelle tärkeää, joten roskikset ja ruokakaapit kannattaa suojata.
• Beaglen ääni on kantava, joten se ei aina sovi kerrostaloon.

Kenelle beagle sopii?

Beagle voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.