Baijerinvuoristovihikoira

Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin 1800-luvun lopulla Baijerissa, kun vuoristomaastoon tarvittiin hannoverinvihikoiraa kevyempi jäljestäjä.

Ulkonäkö ja koko

Baijerinvuoristovihikoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 44–52 cm ja paino 17–30 kg. Turkki on tiheä ja karkea. Rodulla tavataan seuraavia värejä: punainen tai kellanruskea, tumma maski. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Baijerinvuoristovihikoira on rauhallinen, omistajalleen uskollinen ja vieraita kohtaan pidättyväinen. Se on erinomainen jäljestäjä.

Koulutus ja harrastukset

Baijerinvuoristovihikoira oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mieluiten jäljestystyötä. Turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Baijerinvuoristovihikoira on yleisesti terve. Rodulla seurataan lonkkaniveldysplasiaa.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle baijerinvuoristovihikoira sopii?

Baijerinvuoristovihikoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa.