Labradorinnoutaja

Historia ja alkuperä

Rodun esi-isät olivat Newfoundlandin kalastajien apureina toimineita St. John'sin koiria, jotka nostivat verkkoja ja noutivat saaliita jäisestä vedestä. 1800-luvulla brittiläiset aateliset toivat koiria Englantiin ja jalostivat niistä tehokkaan riistan noutajan. Nykyään labradoria käytetään myös opas-, avustaja- ja hakukoirana.

Ulkonäkö ja koko

Labradorinnoutaja on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 54–57 cm ja paino 25–36 kg. Turkki on lyhyt, tiheä ja vettä hylkivä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: musta, keltainen tai maksanruskea. Rodulle ovat tyypillisiä kolmionmuotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Labradori on iloinen, sosiaalinen ja yleensä hyvin lapsirakas. Se on innokas oppimaan ja erityisen motivoitunut ruoasta, mikä helpottaa koulutusta. Vahtikoiraksi siitä ei ole – useimmat labradorit pitävät vieraitakin ystävinä.

Koulutus ja harrastukset

Labradorinnoutaja on erittäin helppo kouluttaa: se oppii nopeasti ja tekee mielellään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi metsästys, noutajien taipumuskokeet, retkeily, nosework ja agility.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Labradori tarvitsee päivittäin reipasta liikuntaa ja mielellään myös tekemistä, kuten noutoja, uintia tai hajutyöskentelyä. Lyhyt ja tiheä turkki on helppohoitoinen, mutta karvaa lähtee runsaasti erityisesti karvanvaihdon aikaan. Ruokinnassa kannattaa olla tarkka, sillä rotu lihoo helposti.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriöitä sekä joitakin perinnöllisiä silmäsairauksia, joten vanhempien terveystutkimuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ylipaino on yksi labradorin yleisimmistä terveysriskeistä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Labradoreja on kahta tyyppiä: raskaampia näyttelylinjaisia ja kevyempiä, energisempiä metsästys- eli työlinjaisia koiria. Valitse linja oman arkesi mukaan.
• Rodulla tavataan geenimuutosta, joka heikentää kylläisyyden tunnetta. Ruoka-annokset kannattaa punnita ja seurata painoa säännöllisesti.
• Labradori rakastaa vettä, joten uintiretket ovat erinomaista liikuntaa myös nivelille.

Kenelle labradorinnoutaja sopii?

Labradorinnoutaja sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Runsas karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja.