Lapinporokoira

Historia ja alkuperä

Rotu on peräisin samoista Lapin poronhoitajien paimenkoirista kuin suomenlapinkoira, mutta se jalostettiin lyhytturkkisemmaksi ja ketterämmäksi paimeneksi. Lapinporokoira tunnustettiin omaksi rodukseen 1960-luvulla.

Ulkonäkö ja koko

Lapinporokoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 43–54 cm ja paino 24–30 kg. Turkki on keskipitkä, karkea ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: musta tai harmaa, usein ruskein merkein. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Lapinporokoira on rauhallinen ja ystävällinen ihmisiä kohtaan, mutta töissä energinen ja sitkeä. Se on oppivainen ja herkkä, joten se reagoi parhaiten positiiviseen koulutukseen. Paimenkoiralle tyypillisesti se voi haukahdella liikkeissään.

Koulutus ja harrastukset

Lapinporokoira on helposti koulutettava ja motivoitunut oppimaan, kun koulutus on palkitsevaa ja johdonmukaista. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi paimennus, agility, toko, rally-toko ja nosework.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee paljon liikuntaa ja tehtäviä, esimerkiksi paimennusta, agilityä tai pitkiä metsälenkkejä. Keskipitkä turkki on suhteellisen helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa karvanvaihdon aikaan.

Terveys ja elinikä

Lapinporokoira on yleisesti terve rotu. Rodulla tutkitaan lonkkia ja silmiä, ja sillä tavataan muun muassa perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten PRA:ta.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Lapinporokoira on edelleen käytössä porojen paimennuksessa Lapissa.
• Rotu on herkkä ja reagoi parhaiten positiiviseen, palkitsevaan koulutukseen.
• Lyhyempi turkki tekee siitä lapinkoiraa helppohoitoisemman.

Kenelle lapinporokoira sopii?

Lapinporokoira sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt.