Pomeranian

Historia ja alkuperä

Rotu polveutuu pohjoisista pystykorvista, ja sen englanninkielinen nimi tulee Pommerin alueelta nykyisen Saksan ja Puolan rajalla. Kuningatar Viktoria teki pienestä pomeranianista muodikkaan 1800-luvun Englannissa.

Ulkonäkö ja koko

Pomeranian on pienikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 18–24 cm ja paino 1,5–3,5 kg. Turkki on pitkä ja pystyyn seisova, runsas pohjavilla. Rodulla tavataan seuraavia värejä: oranssi, musta, ruskea, kerma ja muut värit. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Pomeranian on vilkas, rohkea ja valpas. Se kiintyy vahvasti omistajaansa ja haukkuu herkästi. Pienikokoisena se ei sovi kovin pienten lasten leikkikaveriksi.

Koulutus ja harrastukset

Pomeranian oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi temppukoulutus, nosework ja rally-toko.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee vain vähän liikuntaa, mutta nauttii lenkeistä ja leikeistä. Runsas kaksikerroksinen turkki harjataan useita kertoja viikossa.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa, henkitorven kollapsia, hammasongelmia sekä karvattomuutta aiheuttavaa alopecia X -tilaa.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–16 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Pomeranianin runsas turkki kannattaa harjata kerroksittain, jotta pohjavilla ei takkuunnu.
• Pieni koira tarvitsee kylmällä vaatteet, vaikka turkki on paksu.
• Haukkumisen hallintaa kannattaa harjoitella pennusta asti.

Kenelle pomeranian sopii?

Pomeranian voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Rotu sopii myös rauhallisempaan elämäntyyliin ja kaupunkiasumiseen, kunhan päivittäiset lenkit hoituvat. Pienten lasten kanssa tarvitaan erityistä valvontaa ja harkintaa. Runsas karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.