
Italianpystykorva
4–5 kg25–30 cm

Norjanlunnikoira on ainutlaatuinen pystykorva, jolla on vähintään kuusi varvasta jokaisessa jalassa ja poikkeuksellisen notkeat nivelet.
Rotu kehitettiin Pohjois-Norjan rannikolla lunnien pyydystämiseen kallionkoloista. Lunninpyynnin loputtua rotu oli lähes kuollut sukupuuttoon.
Norjanlunnikoira on pienikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 32–38 cm ja paino 6–8 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: kellanruskea tai punaruskea mustin kärjin, valkoisin merkein. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Lunnikoira on utelias, eloisa ja perheelleen kiintyvä. Se on vieraita kohtaan varautunut ja voi olla omapäinen.
Norjanlunnikoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi agility, toko, rally-toko, nosework ja temppukoulutus.
Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa. Turkki on helppohoitoinen.
Rodulla esiintyy lundehund-syndroomaa, joka on ruoansulatuskanavan sairaus. Pienen kannan vuoksi rodun jalostus on haastavaa.
Rodun keskimääräinen elinikä on 12–15 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.
Norjanlunnikoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Liikuntatarve on kohtuullinen, joten rotu sopeutuu monenlaisiin perheisiin.
Norjanlunnikoira on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 32–38 cm ja paino 6–8 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Norjanlunnikoira elää tyypillisesti 12–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Rotu sopii paremmin kokeneelle omistajalle.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt ja tiheä. Turkinhoito on helppo.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin kerrostaloon, kunhan päivittäinen ulkoilu hoituu ja yksinoloa harjoitellaan pennusta asti.
Norjanlunnikoira kuuluu FCI:n ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti harrastuskoirana ja seurakoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kuva: Norjanlunnikoira (piirroskuva). Värit: Kellanruskea tai punaruskea mustin kärjin, valkoisin merkein. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja tutustua rotujärjestön jalostuksen tavoiteohjelmaan. Päivitetty 11.10.2026.
Lähteet: rodun FCI-rotumääritelmä, Suomen Kennelliiton rotutiedot sekä eliniän osalta Britanniassa ja muualla julkaistut rotukohtaiset elinikätutkimukset. Mitat ovat rotumääritelmän ja yleisesti julkaistujen tietojen mukaisia vaihteluvälejä.
Kaikki rodut ryhmässä pystykorvat ja alkukantaiset koiratKaikki pienet koirarodutKerrostaloon sopivat koirarodut
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

4–5 kg25–30 cm

5–10 kg30–38 cm

3–12 kg24–40 cm

8–11 kg35–41 cm

9,5–11 kg40–43 cm

1,5–3,5 kg18–24 cm