Venäjänvinttikoira

Historia ja alkuperä

Rotu kehittyi Venäjällä aateliston susien ja jänisten metsästykseen. Tsaarien aikaan kartanoissa saattoi olla satoja vinttikoiria.

Ulkonäkö ja koko

Venäjänvinttikoira on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 68–85 cm ja paino 27–48 kg. Turkki on pitkä, silkkinen ja laineikas. Rodulla esiintyy kaikkia värejä. Rodulle ovat tyypillisiä pienet, taaksepäin taittuvat ruusukorvat. Pää on pitkä ja kapea, mikä on tyypillistä nopeille juoksijoille. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Venäjänvinttikoira on rauhallinen, itsenäinen ja arvokas. Se on perheelleen lempeä, mutta ei tottele sokeasti. Saalisvietti on voimakas.

Koulutus ja harrastukset

Venäjänvinttikoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ratajuoksu, maastojuoksu (coursing), temppukoulutus, nosework ja rally-toko.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee mahdollisuuden juosta täysillä aidatulla alueella sekä päivittäisiä lenkkejä. Pitkä turkki harjataan viikoittain.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy mahalaukun kiertymää ja sydänsairauksia. Vinttikoirat ovat herkkiä nukutusaineille.

Rodun keskimääräinen elinikä on 10–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle venäjänvinttikoira sopii?

Venäjänvinttikoira voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Liikuntatarve on kohtuullinen, joten rotu sopeutuu monenlaisiin perheisiin. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.