Venäjänajokoira

Historia ja alkuperä

Rotu on vanha venäläinen ajokoira, jonka nykyinen tyyppi vakiintui 1900-luvulla. FCI ei ole tunnustanut rotua, mutta Suomen Kennelliitto rekisteröi sen.

Ulkonäkö ja koko

Venäjänajokoira on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 55–68 cm ja paino 25–32 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: punaruskea musta satuloin, usein valkoisin merkein. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Venäjänajokoira on rauhallinen, ystävällinen ja metsällä sinnikäs. Sen haukku on kantava ja melodinen.

Koulutus ja harrastukset

Venäjänajokoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mieluiten metsästyskäyttöä. Turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Rotu on yleisesti kestävä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle venäjänajokoira sopii?

Venäjänajokoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.