Iso anglo-français

Historia ja alkuperä

Rotu syntyi 1800-luvulla, kun ranskalaisia ajokoiria risteytettiin englanninkettukoiriin. Sitä käytetään edelleen ratsastusmetsästyksessä laumoina.

Ulkonäkö ja koko

Iso anglo-français on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 60–70 cm ja paino 30–35 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: kolmivärinen, musta-valkoinen tai oranssi-valkoinen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on sosiaalinen, kestävä ja laumassa viihtyvä. Se ei sovellu yksin asuvaksi seurakoiraksi.

Koulutus ja harrastukset

Iso anglo-français on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee erittäin paljon liikuntaa. Turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Rotu on yleisesti kestävä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 10–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle iso anglo-français sopii?

Iso anglo-français sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.