Itävallanajokoira

Historia ja alkuperä

Rotu polveutuu keltisistä ajokoirista, ja sitä on käytetty Itävallan vuoristossa jäniksen ajoon ja haavoittuneen riistan jäljestykseen.

Ulkonäkö ja koko

Itävallanajokoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 48–56 cm ja paino 15–22 kg. Turkki on lyhyt ja kiiltävä. Väritys on musta ruskein merkein. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Itävallanajokoira on rauhallinen, ystävällinen ja metsässä sitkeä.

Koulutus ja harrastukset

Itävallanajokoira on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi ajometsästys, ajokokeet ja jäljestys (MEJÄ).

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja jäljestystä. Turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Rotu on yleisesti kestävä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle itävallanajokoira sopii?

Itävallanajokoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt.