Suomenpystykorva

Historia ja alkuperä

Rotu polveutuu ikivanhoista suomalaisista metsästyskoirista, ja sen jalostus aloitettiin 1890-luvulla. Suomenpystykorvalla haukutetaan metsoja ja teeriä: koira paikantaa linnun puuhun ja pitää sen paikallaan haukullaan.

Ulkonäkö ja koko

Suomenpystykorva on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 39–50 cm ja paino 7–13 kg. Turkki on keskipitkä, karkea pintakarva ja tiheä pohjavilla. Väritys on kullanpunainen ruskean eri sävyissä. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Suomenpystykorva on eloisa, rohkea ja itsenäinen. Se on perheelleen ystävällinen mutta vieraita kohtaan varautunut. Itsenäisen metsästyskoiran kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä, ja rotu haukkuu herkästi.

Koulutus ja harrastukset

Suomenpystykorva on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi metsästys ja haukkukokeet.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa ja viihtyy parhaiten päästessään metsään. Tiheä turkki on helppohoitoinen, mutta sitä kannattaa harjata karvanvaihdon aikaan. Haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon kerrostalossa.

Terveys ja elinikä

Suomenpystykorva on yleisesti terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy jonkin verran epilepsiaa sekä polvilumpion sijoiltaanmenoa.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira, ja sen haukku on sen tärkein työväline.
• Rotu on itsenäinen, joten luoksetuloa kannattaa harjoitella paljon.
• Metsällä pystykorva haukkuu metsoa tai teertä puuhun ja pitää linnun paikallaan.

Kenelle suomenpystykorva sopii?

Suomenpystykorva sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.