Staffordshirenbullterrieri

Historia ja alkuperä

Rotu polveutuu 1800-luvun Englannin bulldoggi- ja terriristeytyksistä. Staffordshiren alueen kaivostyöläisten keskuudessa siitä kehittyi myös rakastettu perhekoira.

Ulkonäkö ja koko

Staffordshirenbullterrieri on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 36–41 cm ja paino 11–17 kg. Turkki on lyhyt ja sileä. Rodulla tavataan seuraavia värejä: punainen, kellanruskea, valkoinen, musta, sininen tai tiikerijuovainen. Rodulle ovat tyypillisiä pienet, taaksepäin taittuvat ruusukorvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Staffi on rohkea, leikkisä ja hyvin ihmisrakas. Se on yleensä lempeä lasten kanssa, mutta voi olla muita koiria kohtaan riidanhaluinen. Varhainen sosiaalistaminen on tärkeää.

Koulutus ja harrastukset

Staffordshirenbullterrieri oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi retkeily, nosework, temppukoulutus, rally-toko ja agility.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee päivittäin reipasta liikuntaa ja tekemistä. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy L-2-hydroksiglutaarihappoasiduriaa ja perinnöllistä kaihia, joihin on geenitestit.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Staffi on hyvin ihmisrakas, mutta voi olla vieraita koiria kohtaan riidanhaluinen. Koirasosiaalisuutta kannattaa harjoitella pennusta asti.
• Voimakas koira vetää helposti, joten hihnakäytös kannattaa opettaa varhain.
• Rodulle on geenitestit L2-HGA:ta ja perinnöllistä kaihia vastaan.

Kenelle staffordshirenbullterrieri sopii?

Staffordshirenbullterrieri voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt.