Siperianhusky

Historia ja alkuperä

Rodun esi-isät olivat Koillis-Siperian tšuktšien rekikoiria. Rotu levisi Alaskaan 1900-luvun alussa, ja se tuli tunnetuksi vuoden 1925 kuuluisasta lääkekuljetuksesta Nomeen.

Ulkonäkö ja koko

Siperianhusky on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 51–60 cm ja paino 15–28 kg. Turkki on keskipitkä ja tiheä, runsas pohjavilla. Rodulla esiintyy kaikkia värejä, mustasta valkoiseen. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Husky on seurallinen ja ystävällinen myös vieraita kohtaan, joten vahtikoiraksi siitä ei ole. Se on itsenäinen, karkailualtis ja metsästysviettinen, ja se ulvoo mieluummin kuin haukkuu.

Koulutus ja harrastukset

Siperianhusky on itsenäinen, joten koulutus vaatii kärsivällisyyttä, hyviä palkkioita ja lyhyitä harjoituksia. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi vetoharrastus, valjakkourheilu ja canicross.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Siperianhusky tarvitsee paljon liikuntaa, ja se nauttii vetotöistä, kuten valjakkoajosta, canicrossista ja hiihtojöringistä. Tiheä turkki irrottaa pohjavillaa runsaasti kaksi kertaa vuodessa. Piha on aidattava huolellisesti.

Terveys ja elinikä

Husky on yleisesti terve rotu. Sillä tavataan perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia, sekä lonkkaniveldysplasiaa.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Hyvä tietää

• Huskyn on vaikea vastustaa juoksemista, ja se karkaa helposti. Aitauksen on oltava korkea ja tiivis.
• Huskyn voi pitää ulkona kylmälläkin, mutta se tarvitsee myös ihmisten seuraa. Yksinäisenä se ulvoo ja keksii tekemistä.
• Kesähelteellä vetoharjoitukset siirretään viileään vuorokaudenaikaan.

Kenelle siperianhusky sopii?

Siperianhusky sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Runsas karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja.