Rhodesiankoira

Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin Etelä-Afrikassa eurooppalaisten koirien ja paikallisten harjakoirien pohjalta. Sitä käytettiin leijonien metsästyksessä pitämään peto paikallaan.

Ulkonäkö ja koko

Rhodesiankoira on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 61–69 cm ja paino 32–37 kg. Turkki on lyhyt ja tiheä, selässä vastakarvainen harja. Väritys on vaaleasta punaiseen vehnänvärinen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rhodesiankoira on rauhallinen, itsevarma ja perheelleen uskollinen. Se on vieraita kohtaan pidättyväinen ja voi olla itsepäinen.

Koulutus ja harrastukset

Rhodesiankoira oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi palveluskoiralajit (pk-lajit), toko, retkeily, nosework ja agility.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa. Lyhyt turkki on helppohoitoinen.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy dermoidisinusta, lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Rodun keskimääräinen elinikä on 10–12 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle rhodesiankoira sopii?

Rhodesiankoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.