Itäeuroopanpaimenkoira

Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin Neuvostoliitossa 1920-luvulta alkaen saksanpaimenkoirista, jotta saatiin ankaraan ilmastoon sopiva armeijan ja rajavartioston koira. Rotu nimettiin vuonna 1950. Pohjoismaiset kennelliitot hyväksyivät sen vuonna 2017, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä.

Ulkonäkö ja koko

Itäeuroopanpaimenkoira on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 62–72 cm ja paino 35–55 kg. Turkki on keskipitkä, tiheä ja kaksikerroksinen. Rodulla tavataan seuraavia värejä: musta-ruskea satulakuvioinen, musta tai soopeli. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Itäeuroopanpaimenkoira on itsevarma, tasapainoinen ja perheelleen uskollinen. Se on vieraita kohtaan valpas ja suojelee tarvittaessa. Rotu tarvitsee johdonmukaisen omistajan.

Koulutus ja harrastukset

Itäeuroopanpaimenkoira on helposti koulutettava ja motivoitunut oppimaan, kun koulutus on palkitsevaa ja johdonmukaista. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi palveluskoiralajit (pk-lajit), toko, agility, rally-toko ja nosework.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee päivittäin reipasta liikuntaa ja tavoitteellista tekemistä, kuten pk-lajeja tai tottelevaisuuskoulutusta. Tiheä turkki harjataan viikoittain.

Terveys ja elinikä

Rodulla seurataan lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa. Suurena rotuna sillä voi esiintyä mahalaukun kiertymää.

Rodun keskimääräinen elinikä on 10–12 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle itäeuroopanpaimenkoira sopii?

Itäeuroopanpaimenkoira sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Runsas karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja.