Bergamasco

Historia ja alkuperä

Rotu on peräisin Pohjois-Italian Bergamon alppilaaksoista, joissa sitä on käytetty lampaiden paimentamiseen vuosisatojen ajan. Rotu oli toisen maailmansodan jälkeen lähes kadonnut, mutta se elvytettiin.

Ulkonäkö ja koko

Bergamasco on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 54–62 cm ja paino 26–38 kg. Turkki on pitkä, huopamaisiin laattoihin muodostuva. Rodulla tavataan seuraavia värejä: harmaan eri sävyt tai musta. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Bergamasco on rauhallinen, kärsivällinen ja tarkkaavainen. Se on itsenäinen ajattelija, joka tekee mielellään yhteistyötä mutta ei sokeasti tottele. Rotu on yleensä hyvä lasten kanssa.

Koulutus ja harrastukset

Bergamasco oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi paimennus, agility, toko, palveluskoiralajit (pk-lajit) ja retkeily.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa. Turkkia ei harjata, vaan nuoren koiran turkista erotellaan käsin laatat, minkä jälkeen hoito on vähäistä. Pesu ja kuivatus vievät aikaa.

Terveys ja elinikä

Bergamasco on yleisesti terve rotu. Rodulla seurataan lonkkien terveyttä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 13–15 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle bergamasco sopii?

Bergamasco voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Liikuntatarve on kohtuullinen, joten rotu sopeutuu monenlaisiin perheisiin. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.